Kun urea on muodostunut maksassa, se sulautuu vereen (ihmiskehon pitoisuus on 2,5-7,5 mikromoolia litrassa) ja lopulta erittyy virtsaan munuaisten kautta. Pieni määrä ureaa erittyy hien mukana.
Biologia käyttää hiilidioksidia, vettä, asparagiinihappoa ja ammoniakkia urean syntetisoimiseen. Urean synteesiä edistävä aineenvaihduntareitti on anabolismi, jota kutsutaan ureasykliksi. Tämä prosessi kuluttaa energiaa, mutta se on välttämätöntä. Koska ammoniakki on myrkyllistä ja yleinen metaboliitti, se on poistettava. Kun maksa syntetisoi ureaa, se tarvitsee N-asetyyliglutamaattia säätelynä.
Typpeä{0}} sisältävät jätteet ovat myrkyllisiä, ja niitä syntyy proteiinien ja aminohappojen kataboliassa
Aminotoiminta on prosessi, jossa aminohapot poistetaan. Tällä prosessilla tuotetut typpi-pitoiset yhdisteet muuttuvat maksassa ureaksi, ja typpi{2}}vapaa osa muuntuu sokereiksi tai rasvoiksi jne.). Suurin osa elävistä on käsiteltävä uudelleen. Merieliöt päätyvät yleensä suoraan meriveteen ammoniakin muodossa. Maan organismit muuttavat ammoniakin ureaksi tai virtsahapoksi ja erittävät sen sitten. Linnut ja matelijat erittävät yleensä virtsahappoa, kun taas muut eläimet (kuten nisäkkäät) käyttävät ureaa. Poikkeuksia ovat vedessä elävät nuijapäiset, jotka erittävät ammoniakkia, mutta metamorfoosin aikana ne erittävät ureaa; Dalmatialaiset koirat erittävät pääasiassa virtsahappoa, eivät ureaa, koska ureakierrossa muuntavan entsyymin geeni on rikki.
Nisäkkäät tuottavat ureaa syklisenä reaktiona maksassa. Tätä sykliä ehdotettiin ensimmäisen kerran vuonna 1932, ja reaktion lähtökohtana oli ammoniakin hajoaminen. Sitruliinin ja arginiinimeripihkahapon roolin selkiyttämisen jälkeen 1940-luvulla se ymmärrettiin täysin. Tässä syklissä ammoniakin ja L-asparagiinihapon aminoryhmät muuttuvat ureaksi, ja väliaineet ovat L-ornitiini, sitrulliini, L-arginiini-meripihkahappo ja L-arginiini.
Ureakierto on nisäkkäiden ja sammakkoeläinten tärkein tapa erittää typpipitoista aineenvaihduntajätteitä. Mutta sama koskee muita organismeja, kuten lintuja, selkärangattomia, hyönteisiä, kasveja, hiivoja, sieniä ja mikro-organismeja.
Urea on pohjimmiltaan jätettä biologialle, mutta sillä on silti positiivista arvoa. Esimerkiksi munuaistiehyissä oleva urea viedään munuaiskuoreen sen osmoottisen pitoisuuden lisäämiseksi ja veden tunkeutumisen edistämiseksi munuaistiehyistä takaisin kehoon uudelleenkäyttöä varten.
